Peppina Lindfors

Aloitin itämaisen tanssin syksyllä 1991 Sirke Seppäsen mainiossa opetuksessa, ja se oli menoa heti. Ensimmäinen oma opetuspaikkani oli Helsingin tanssiopisto, kun sen itämaisen opettajat - Saara Soikkeli ja Sirke Seppänen - perustivat oman Tanssikeidas-nimisen studion. Keitaalle pyydettiin myöhemmin minuakin opettamaan, ja parikymmentä vuotta on hurahtanut vauhdilla tunneilla oppien, opettaen, ja koreografioita tehden, esitysharjoituksissa, esityksissä, pukuja ommellen, uutta musiikkia etsien...

Tanssi on tutustuttanut minut moniin hienoihin ihmisiin, joita se on tielleni tuonut ystävinä, tuttavina, kollegoina, opettajina ja oppilaina, työnantajina, kannustajina. Enkä olisi käynyt niin tavattoman monta kertaa Egyptissä ja tavannut niin tavattoman ystävällisiä ihmisiä. Tanssi on muassaan vienyt moniin muihinkin maihin opiskelemaan, opettamaan ja esiintymään.

Pitkäaikaisia opettajiani ovat olleet Suomessa Marja Vaalivirta ja Tuija Rinne, Ranskassa Leila Haddad, jolta olen saanut paljon henkilökohtaista palautetta ja ohjausta, sekä innostukseni tunisialaiseen tanssiin. Taiteilijoina ja pedagogeina ihailen Beata ja Horacio Cifuentesia, joiden tuottama musiikki on myös inspiroinut monia omia koreografioitani. Yousry Sharifin poikkeuksellinen ja rajojakunnioittamaton musiikintulkinta on saanut jalat sekaisin ja sydämen pakahtumaan onnesta 25 vuoden ajan. Raqia Hassan, jonka ensikohtaaminen muutti ajatukset tanssitekniikasta iäksi, ja jonka upeita koreografioita vuosien takaa tanssitaan nykyisinkin. Sekä tietysti edesmennyt maestro Mahmoud Reda, jonka opetuksesta, pedagogisista taidoista, ja egyptiläisen tanssiperinteen keräämisesta - puhumattakaan yhteistyöstä hänen ryhmänsä tanssijoidan kanssa - olen päässyt nauttimaan.

Tanssijan kehonhuoltona aloitettu joogaharrastus vuonna 2009 on sekin muuttanut elämääni ja ajatteluani, eikä vain siksi, että ohjaan myös sitä nykyisin työkseni. Joogaharjoitus tarjoaa oivan mahdollisuuden opetella mielen rauhoittamista, itsensä hyväksymistä ja tähän hetkeen keskittymistä. Oman luovuuden voi antaa kukkia myös siinä.

Ihanista harrastuksista on tullut ihania ammatteja, joissa voin edelleen kehittyä ja oppia, ja jakaa oppimaani eteenpäin.