Erään folkloretanssijan tarina

(Soikkeli Saara, 2000: Ishtar 3/2000, s. 9–10)

Tanssi kuuluu Egyptissä jokapäiväiseen elämään, mutta samalla useat ihmiset pitävät tanssijan ammattia kunniattomana. Vaarassa ei ole ainoastaan tanssijan kunnia, vaan myös hänen perheensä hyvä maine. Niinpä tanssia rakastava ammattilainen saattaa luopua ammattiurastaan perheensä tähden.

Kesällä 1999 opintomatkallani Egyptiin törmäsin tanssiin yllättävissäkin paikoissa, esimerkiksi kielikoulussa. Arabianopettajani Muhammed Bakri lupasi opettaa meille oppilaille kurssin lopuksi nuubialaista tanssia ja mainitsi aikanaan itse tanssineensa Firqa Qawmiyya -folkloreryhmässä. Tiedosta innostuneena haastattelin Muhammed Bakria hänen tanssijanurastaan.

Tie tanssijaksi

Vuonna 1986 Muhammed Bakri oli juuri koulunkäyntinsä päättänyt 19-vuotias. Osa-aikatyö tuotti kovin vähän rahaa ja Muhammed päätti pyrkiä Firqa Qawmiyyan eli kansallisen ryhmän tanssikouluun, joka kouluttaa uusia tanssijoita ryhmän jäseniksi. Muhammedille tanssi ja liikunta oliennestäänkin tuttua ja mieluisaa. Hän oli harrastanut taistelulaji kung fua ja saanut kotona tanssioppia sisariltaan.

Firqa Kawmiyya on perustettu Reda-ryhmän jälkeen, 70-luvulla. Se on yksi kuuluisimmista kansantanssiryhmistä Egyptissä. Ryhmän perusti tunnettu Muhammed Khalil ja sitä ovat sittemmin ohjanneet mm. Kamal Naim, Samir Gabir ja Muhammed Khalilin vaimo Dawlat. Ryhmään kuului Muhammedin aikana noin 30 tanssijaa.

Uudet tanssijat valitaan kouluun testien perusteella. Kuuntelukoe testaa rytmitajua ja musikaalisuutta, askelkuvioiden seuraaminen motoriikkaa ja tanssillisuutta. Hakijoilta tutkitaan myös kehon liikkuvuus. Liikunnallinen ja musikaalinen Muhammed pääsi uudeksi oppilaaksi.

Koulutus

Liikunnallisen lahjakkuutensa takia Muhamme Bakripäätyi poikkeuksellisen nopeasti – kuudessa kuukaudessa – oppilaasta ammattilaiseksi. Yleensä koulutus kestää yhdestä kahteen vuotta.

Koulutus oli vaativaa. Uusien tanssijoiden koulussa oli kolme opettajaa: balettiopettaja, folkloreopettaja ja perinteisen naisten soolotanssin opettaja. Muhammed sai treenata sekä miesten että naisten ryhmien kanssa
– Pidän itseäni hyvin onnekkaana sen tähden.

Fyysisesti raskainta oli tanssia Port Saidista peräisin olevaa bambuteyya-tanssia, joka vaatii paljon jalkatyötä ja koko vartalon koordinaatiota. Helpointa Muhammedille oli saidityylinen tanssi, sillä hänen sukunsa on Etelä-Egyptin saidialueelta kotoisin. Lisäksi hän opiskeli nuubialais- ja fellahitanssia sekä dervissitanssia.

Aluksi harjoitukset olivat 3 kertaa viikossa viidestä puoli yhdeksään illalla eli yhteensä kolme ja puoli tuntia illassa. Myöhemmin ammattilaisten harjoitukset pidettiin viitenä iltana viikossa ja yhdeksältä niitä seurasi näytös.

Raskas ammatti

Tanssijan työ itsessään oli Muhammed Bakrille mieluisaa, sillä hän rakasti tanssimista. – Opin esiintymään ujostelematta ihmisille. Nykyään, kun olen opettaja, en hermostu edes suuren luokan eteen menosta.

Firqa Qawmiyyan tanssijan palkka oli erittäin pieni. Siksi useilla ryhmäläisillä oli omia pieniä tanssiryhmiä, joissa he tanssivat Firqa Qawmiyyan esityksen jälkeen. He esiintyivät häissä, hotelleissa, jopa TV:ssä saadakseen lisätienestejä.

Muhammed oli kerran mukana tällaisessa ryhmässä tanssimassa hääjuhlissa.
– Inhosin sitä. He pistivät meidät esimerkiksi vaihtamaan vaatteet vessassa eivätkä kohdelleet meitä kuten kunniallisia ihmisiä. Tämä on ongelma täällä Egyptissä: tanssijoita ei pidetä kunniallisina ihmisinä. Esimerkiksi hotelleissa esiintyjät toivotetaan tervetulleeksi, mutta heti esityksen jälkeen tylysti kehoitetaan poistumaan, kertoo Muhammed.

Muhammedille tarjottiin työtä soolotanssijattaren taustaryhmän tanssijana. Samalla hän olisi kung fu -taitoineen toiminut myös tanssijatteren henkivartijana. Tällainen työ olisi tuottanut runsaasti rahaa, noin 50 Egyptin puntaa esiintymiseltä, mutta ahdistelevien miesten hätisteleminen tanssijattaren kimpusta ei ollut Muhammedin mieleen.

Useimmat tanssiryhmäläiset tulevat itse tanssija- ja muusikkoperheistä, toisin kuin Muhammed. Hän alkoi tuntea painetta lopettaa ammattitanssijan ura jo perheensäkin hyvän maineen takia. Työskentelyilmapiirikään ryhmän sisällä ei ollut hääppöinen, kateus pilasi yhteishenkeä. Muhammed Bakri ehti työskennellä folkloretanssijana vuoden ennen kuin lopetti esiintymisen.

Tanssiuran loppu

Kansantanssiryhmän aikanaan Muhammed Bakri oli saanut myös koulutusta naisten soolotanssin opettamista varten. Niinpä hän jatkoi vielä puolitoista vuotta ulkomaalaisten, itämaisesta tanssista kiinnostuneiden naisten tanssinopettajana. Samalla hän suoritti arabianopettajan diplomin ja alkoi opettaa International Language Institutessa.

Tanssinopetus ulkomaalaisille oli tuottoisaa eikä edes erityisen kunniatonta puuhaa – kunnes Muhammed meni naimisiin. Nyt kyseessä ei ollut enää pelkästään Muhammedin ja hänen perheensä maine, vaan myös Muhammedin vaimon perheen hyvä nimi, puhumattakaan yhteisistä lapsista. Tanssinopetus sai jäädä, vaikka tanssioppilailla olisi varmasti ollut käyttöä Muhammed Bakrin loistokkaille pedagogisille kyvyille.

Mohammed vakuutti että tanssijan ammatin lopettaminen palauttaa hyvän maineen, mitään ikävää leimaa ei ole jäänyt jäljelle.

Paheelliset tanssijattaret

Mikä tekee Muhammed Bakrin mielestä juuri ammatikseen itämaista tanssia esittävistä naisista niin epäilyttäviä? Muhammed Bakri sanoo, että tällä hetkellä ammattitanssijattarien esittämä itämainen tanssi ei ole taidetta vaan vartalon esittelyä. Taiteelliset arvot ovat kärsineet tappion.
– Toivotan kaikkea hyvää itämaiselle tanssille, mutta jotkut tanssijat pilaavat tanssin maineen tavoittelemalla pelkästään rahaa tai henkilökohtaista mainetta itselleen.

Monet nykyiset juhlissa esiintyvät soolotanssijattaret ovat entisiä folkloretanssijoita. Muhammedin mielestä tämä yhteys saattaa myös folkloretanssijat huonoon valoon.

Nykyään Muhammed Bakri on arabian opettaja ja perheenisä. Hän ei ehdi käydä katsomassa tanssiesityksiä, mutta katselee mielellään vanhojen egyptiläisfilmien tanssikohtauksia. Kotonaan hän tanssii itsekseen.

Saara Soikkeli

Aiheesta kiinnostuneelle tutkimusta tanssijan ammatin ja kunniallisuuden sekä sukupuolen suhteista toisiinsa Egyptissä tarjoaa Karin van Nieuwkerkin väitöskirja "A Trade Like Any Other". Female Singers and Dancers in Egypt. Univ. of Texas Press 1995, AUC Press 1996. ISBN 977 424 411 7.