Cassandra

(Soikkeli Saara, 2001: Ishtar 1/2001 s. 12–13 ja Ishtar 2/2001 s. 14–15)

Cassandra yhdistää itämaisen tanssin perinteen ymmärryksen ja kunnioituksen omannäköiseensä tanssi-ilmaisuun. Pitkä kokemus itämaisen tanssin tyyleistä niin USAssa kuin arabimaissakin tekee hänet yhdeksi maan monipuolisimmista ja kokeneimmista itämaisen tanssin esiintyjistä ja opettajista, joka tunnetaan myös kansainvälisesti. Cassandra on saanut tunnustuksena taiteellisesti kunnianhimoisesta työstään mm. Dance Alliance/McKnight-säätiön koreografipalkinnon 1991.

Nuori Sandra Shore, sittemmin taiteilijanimeltään Cassandra, opiskeli 1970-luvulla Minneapoliksen yliopistossa lääketieteelliseen valmistavia opintoja ja tanssi aina kun pystyi, muiden muassa modernia tanssia yliopiston tanssiosastolla. Samoihin aikoihin itämaisesta tanssista tuli USAssa muoti-ilmiö. Tuolloin newyorkilainen tanssinopettaja Serena julkaisi kirjan itämaisesta tanssista ja kävi opettamassa mm. Minneapoliksessa. Eräs Serenan vierailun innoittama jazztanssija aloitti Minneapoliksessa itämaisen tanssin tunnit, joille myös Cassandra osallistui. Näin jälkeenpäin tarkastellen opettajan tyyli oli varsin omaperäinen, Cassandra ei itse käytä enää mitään silloin oppimistaan liikkeistä omassa tanssissaan.

Cassandran käytyä puolisen vuotta itämaisen tanssin tunneilla hänen opettajansa pyysi Cassandraa sijaisekseen tanssimaan ravintolaan, jossa amerikkalainen bändi soitti eräänlaista kreikkalaista musiikkia. Suuresti tanssista innostunut Cassandra suostui, työskenteli ravintolan tanssijana 3 kuukautta ja lähti säästämillään tanssiansioilla opiskelemaan itämaista tanssia San Franciscoon Jamila Salimpourin ja muutaman muun taitavan tanssijan johdolla.

San Francisco ja Minneapolis

San Franciscossa tanssijoiden taso oli huikea verrattuna Minneapolikseen. Niinpä Cassandra alkoi esiintyä siellä vasta opiskeltuaan itämaista tanssia perusteellisesti 4-5 kuukautta. Hän eteni esiintyjänurallaan kreikkalaisista ravintoloista arabiravintoloihin, joissa tanssijaa säesti elävä musiikki.

Tuolloin tanssijan työpäivät olivat pitkiä: Cassandra saattoi tanssia illassa kolme 45-60 minuutin esitystä. Uusi tanssija esiintyi ensimmäisenä, kun ravintola oli vielä melko tyhjä. Se tarkoitti sitä, että juomarahoja ei kertynyt vaatimattoman palkan lisukkeeksi. Palava into oppia uutta ja esiintyä, enemmän kuin rahallinen voitto, piti Cassandran San Franciscossa.

Parin vuoden tanssiopintojen ja jatkuvan esiintymisen jälkeen Cassandraa pyydettiin töihin kreikkalaiseen ravintolaan Minneapoliksessa. Esiintyjän palkka oli silloin, niin kuin palkat vieläkin ovat, paljon parempi kuin Länsirannikolla. Cassandra viihtyi tässä tanssityöpaikassa pienin tauoin useita vuosia. Hän ryhtyi pian myös opettamaan Minneapoliksessa. 1978 Cassandra avasi Minneapolikseen oman tanssistudion ja lähti pian sen jälkeen myös opettamaan muualle Pohjois-Amerikkaan. 1989 hän aloitti tanssiryhmä Jawaahirin. Tähän mennessä hänellä on takana 22 vuotta opetustoimintaa Minneapoliksessa.

Amerikkalainen tyyli

USA on suuri maa, jossa ei ole yhtä ainoaa amerikkalaista tanssityyliä. Newyorkilainen tanssityyli oli perinteisesti ollut turkkilais-armenialaista, sillä suurin osa ravintoloissa esiintyneistä muusikoista ja tanssijoista oli sieltäpäin kotoisin. Joitain arabivaikutteita toki oli. Länsirannikon ravintoloissa ja yökerhoissa työskenteli enemmän pohjoisafrikkalaisia, myös egyptiläisiä, muusikoita ja tanssijoita, joka vaikutti sikäläisten ravintolaesiintyjien tanssityylin kehittymiseen.

Kuitenkin kaikkialla USAssa oli 1970-luvulla kreikkalaisia ravintoloita, joka on yksi amerikkalaiseksi kutsutun tanssityylin kehittymiseen vaikuttanut tekijä, sillä tanssijat joutuivat sopeuttamaan tanssinsa kreikkalaiseen musiikkiin. Karsilama, 9/8-tahtilajinen nopea musiikki- ja tanssityyli (tanssina kreikkalais-turkkilainen rivi- ja soolotanssi), oli yleensä tanssiesityksen finaali ja kreikkalaisperäisen yleisön suosikki, joten karsilama oli parasta hallita!

Cassandra oppi tanssimaan karsilamaa seuraamalla kreikkalaista ravintolayleisöä ja folkloren esittäjiä sekä ottamalla tunteja. Näinä varhaisina vuosina turkkilaiset esiintyjät opettivat karsilamaa nimellä Turkish Gypsy Karsilama. Cassandra on kehittänyt tästä teatterinäyttämölle sovitetun version, jossa hän myös soittaa taiturimaisesti sormisymbaaleja.

Oppivuodet ravintolaesiintyjänä

Esiintyminen lähinnä kreikkalaisissa ravintoloissa opetti yhtä ja toista, Cassandra kertoo muiden muassa loistavan pyörimistekniikkansa olevan peräisin niiltä ajoilta (sekä myös modernista tanssista). Kreikkalaistyylinen musiikki oli usein niin nopeata, että pyöriminen oli ainoa asia joka sopi musiikkiin… Ravintolaesiintyminen elävään musiikkiin opetti myös tanssi-improvisaation itsestäänselvyytenä.

Myös muuta oppia kertyi: "Esiintyäkseen ammattilaisena meidän tanssijoiden täytyi pystyä soittamaan sormisymbaaleja koko esityksen ajan", kertoo Cassandra. Käytännöllisesti katsoen kaikki Cassandran ikäpolven ammattitaitoiset esiintyvät tanssijat osaavat soittaa symbaaleja taitavasti melkeinpä mihin tahansa musiikkiin.

Toinen ammattilaiselta vaadittu asia oli huivitekniikan hallinta. Cassandran mukaan huivin käyttö itämaisessa tanssissa on itseasiassa turkkilainen traditio, joka levisi USAan turkkilaisten esiintyjien mukana ja kasvatti suosiotaan sekä kehittyi omaksi "amerikkalaiseksi" tanssityylikseen.

Vaikutteita Egyptistä

Cassandran ystävättären Saudi-Arabiassa suoraan televisioruudusta videoimat egyptiläiset tanssijat ja tanssiryhmät sytyttivät Cassandrassa suuren kiinnostuksen egyptiläiseen tanssityyliin. Hän opiskeli noista huonolaatuisista videoista erilaista, pienieleisempää tanssityyliä väsymättömällä innolla. "Pystyisin luultavasti tanssimaan vieläkin kaikki ne tanssit, luultavasti kaikki kaksi tuntia joka videosta… Muistan kaikki puvutkin", muistelee Cassandran

Pian Cassandra matkusti ensimmäistä kertaa Kairoon katsomaan tanssia ja sen jälkeen on seurannut monta matkaa. 1980-luvun alussa, kun kotivideot olivat vielä uusi keksintö, tanssijat eivät vielä kieltäneet esitystensä videointia. Noilta ajoilta Cassandralla on videoaarteita Maazinin sisaruksista, Azza Sharifista, Nazla al Adelista, hyvin nuoresta Lucysta ja monista muista. Näiden videoiden avulla hän opiskeli egyptiläisen tanssin musiikkia ja liikekieltä.

Myös useat matkat Marokkoon ja Turkkiin ovat laajentaneet Cassandran tanssirepertuaaria ja näkemystä itämaisesta tanssista. Cassandra hallitsee laajan kirjon erilaisia tanssityylejä, mutta ei suosi yhtä yli muiden. "Tyylillä ei ole minulle merkitystä niin kauan kun tanssija tanssii hyvin!", sanoo hän. Hän painottaa tanssijan oman persoonallisen ilmaisutyylin tärkeyttä ja rohkaisee myös oppilaitaan löytämään oman ilmaisunsa.

Tanssiryhmä Jawaahir

Cassandra alkoi koota tanssijoita ryhmäksi jo 1984, tanssiryhmä Jawaahir (arabiaa, suomeksi "Timantit") perustettiin 1989. Kiinteä ryhmä lisäsi tanssijoiden sitoutumista esityksiin, tehosti harjoittelemista ja mahdollisti tanssilliset kokeilut harjoitteluvaiheessa. Alkuperäisistä jäsenistä on nykyään jäljellä 4. Uusia jäseniä otetaan tarpeen tullessa, noin kerran tai kaksi vuodessa harjoittelijoiksi. Kesällä 2000 Jawaahiriin kuului 9 jäsentä ja 4 harjoittelijajäsentä.

Tanssiryhmän jäsenet ja harjoittelijat tanssivat vähintään 4 tuntia viikossa, joista vähintään yhden tunnin on oltava itämaista tanssia ja Cassandran opetusta. Myös oma opettaminen lasketaan tanssitreeniksi. Muuten tanssitreeni saa olla myös muiden lajien tanssitunteja. Tanssiryhmällä on omat harjoitukset kerran viikossa. Ennen esityksiä ja esiintymisviikkojen aikana tahti on tietenkin tiiviimpää, tanssia riittää melkein joka illaksi. Esiintymisiä on kymmenestä kahteenkymmeneen vuosittain. Kaikki tanssijat eivät esiinny kaikissa tilaisuuksissa eikä suinkaan kaikista esiintymisistä makseta.

Ajan ja energian kulun vastapainoksi Cassandran kaikki tanssitunnit ja ryhmän harjoitukset ovat jäsenille ja harjoittelijoille ilmaisia. Opettamisesta kiinnostuneet jäsenet saavat opetusmahdollisuuksia Cassandran tanssikoulussa. Heille myös maksetaan esiintymisestä silloin, kun tilaisuudet tuottavat voittoa, varsinaisille jäsenille jonkin verran enemmän kuin harjoittelijoille. Cassandra selittää: "Annan heille aikaani koska hekin antavat minulle aikaansa, enkä pysty maksamaan heille kuukausipalkkaa".

Tanssiryhmän jäsenyys on hyvin aikaavievää sekä henkistä ja ruumiillista panostusta vaativaa. "Sitoutuminen on tärkeää, koska jäsenten täytyy olla käytettävissä, halukkaita työskentelemään ja nauttia työskentelystä", korostaa Cassandra. Jos ryhmän jäsenet eivät nauti tanssillisesta työskentelystä, se heijastuu kaikkiin ryhmän jäseniin. Se, jolla ei ole hauskaa, tekee usein muidenkin elämän ikäväksi.

Näyttökoe

Jawaahiriin otetaan uusia jäseniä tarpeen mukaan, jos entisillä ei ole enää mahdollisuutta panostaa tanssimiseen ryhmän jäsenyyden vaatimaa aikaa ja energiaa. Yleensä näyttöön tulee 14-16 tanssijaa, jotka esittävät osaamistaan parin tunnin ajan: esittävät oman koreografiansa ja opettelevat erityylisiä koreografianpätkiä. Lisäksi he täyttävät hakemuksen, josta käy ilmi mm. heidän tanssillinen kokemuksensa ja esiintymishalukkuutensa. Cassandra tekee myöskin heti selväksi kuinka paljoon harjoitteluun ryhmäläisten täytyy sitoutua.

Muutaman päivän kuluttua näytöksestä Cassandra antaa tulokset ja palautteen. Yleensä 2-4 näytön antajaa hyväksytään ryhmään harjoittelijoiksi. Harjoittelijat osallistuvat kaikkiin harjoituksiin, mutta eivät välttämättä esiinny näytöksissä. Harjoittelijat opiskelevat kukin tietyn tanssijan koreografiaosat, jotta he voivat tilanteen tullessa korvata estyneen ryhmän jäsenen (ns. understudy system). Joskus käy ilmi, että harjoittelija ei ole tarpeeksi innostunut joko esiintymisestä sinänsä tai harjoittelusta, jolloin he eivät sovellu ryhmään. Tanssillisesti kunnostautuneet harjoittelijajäsenet Cassandra ottaa ryhmän varsinaisiksi jäseniksi tarpeen mukaan.

Perinteitä ja kokeiluja

Jawaahirin ohjelmisto koostuu ryhmätansseista, jotka ovat folklorea, raks sharkia tai kokeilevia teoksia. Jawaahirin jäseninä tanssijat eivät yleensä keskity omaan soolotyökentelyynsä. Heillä on siihen kuitenkin mahdollisuus joissain Cassandran järjestämissä näytöksissä ja Minneapoliksen useissa ravintoloissa, jotka tarjoavat töitä itämaisille tanssijoille. Cassandra itse ja vierailevat solistit vastaavat suurimpien näytösten soolotanssitarjonnasta. Yleensä Cassandra tekee kaikki Jawaahirin koreografiat, vaikka onkin joskus sovittanut vierailevien opettajien tansseja ryhmän käyttöön.

Cassandran mukaan amerikkalaisella yleisöllä ei usein ole käsitystä arabimaailman moninaisista kulttuureista tai edes eri arabimaiden eroista, joten hän pyrkii esittelemään tämän kirjon erilaisten tanssien kautta. "Haluan näyttää, ettei itämainen tanssi ole tyylillisesti vain vatsatanssia (belly dance)", kertoo Cassandra.

Cassandra tekee myös itselleen ja Jawaahirille kokeilevia tansseja, Cassandran omin sanoin teatterimaisia tansseja (theatrical dances), joissa hän ammentaa vaikutteita muiden muassa modernin tanssin liikekielestä. "Niiden tarkoitus ei ole edustaa kenenkään kulttuuria, egyptiläistä tai arabimaiden kulttuuria. Ne kiinnittyvät siihen kulttuuriin musiikin ja tanssin kautta, mutta ne ovat sen kulttuurin nykytulkinta, ei jonkun olemassaolevaa kulttuuria" selittää Cassandra. Hänen lähtökohtanaan tällaisissa tansseissa saattaa olla esimerkiksi teksti, kuten Kay Campbellin romaani Shoma, tai omat kokemukset ja tunteet.

Yhteistyö teatterin kanssa

1991 alkoi Cassandran ja Southern Theaterin, tarkemmin sanoen johtaja ja valosuunnittelija Jeff Bartlettin, yhteistyö. Minneapoliksen Southern Theatre on viehättävä, parisataapaikkainen teatteri Minneapoliksen keskustassa. Pienestä katsomostaan huolimatta teatterin lava on kuitenkin iso ja tekniikka ajan tasalla.

Southern ottaa mieluiten ohjelmistoonsa jossain mielessä kokeilevia näytöksiä. Cassandran tanssinäytöksissä on aina jotain muutakin kuin perinteistä folklorea ja estraditansseja: huippumuusikkoja, mielenkiintoisia vierailijoita (usein muiltakin tanssin alueilta) ja tanssityylillisesti kokeilevia teoksia.

Teatteri hoitaa lipunmyynnin ja osan markkinoinnista, Cassandra huolehtii näytöksen kokoonpanosta, koreografioiden teosta ja vierailijoiden kutsumisesta aina puvustuksen tilaamiseen asti. Valosuunnitelusta maksetaan teatterille erikseen. Teatteri ja Jawaahir jakavat näytösten tuotot.

Vuosittaisen näytössarjan tuottaminen on kuitenkin kulttuuriteko, sillä ilman 2-3 säätiön avustuksia projekti ei päätyisi taloudellisesti kuiville. Eikä ihme: kesällä 2000 näytöksessä esiintyi Jawaahirin ja Cassandran lisäksi ulkomailta tuotettu tanssija (eli artikkelin kirjoittaja Saara Soikkeli) sekä 8 lähinnä länsirannikolta tuotettua muusikkoa. Näytös "Dreams" esitettiin kahden viikon aikan 8 kertaa melkein täysille tai loppuunmyydyille katsomoille.

Ilmaisun tarve

Tanssiminen on vaativa ammatti, jossa Cassandra on toiminut jo yli kaksikymmentä vuotta. Hän kertoo harkinneensa joskus lopettamista, mutta on piakkoin unohtanut sen, koska hänellä on niin paljon suunnitelmia… Sisäinen pakko on saanut hänet tanssimaan ja jatkamaan tanssimista: "Minulla on tarve ilmaista itseäni juuri tällä tavalla".

Cassandra opettaa ympäri vuoden, sekä Minneapoliksessa, USAssa että muualla maailmassa vierailevana opettajana. Suomessa hänet nähtiin Jyväskylän kesäfestivaaleilla 1997, seuraavan kerran hän on täällä helmikuussa 2001. Opettamisen lisäksi Cassandra tekee koreografioita, ohjaa tanssiryhmää, esiintyy sekä suunnittelee ja tuottaa näytöksiä. Hän myös tuottaa Minneapolikseen mielenkiintoisia opettajia ja esiintyjiä sekä muusikoita (Cassandran ansiosta USAn Keski-Länsi on saanut tutustua mm. Raqia Hassaniin, Mahmoud Redaan sekä Nadia Hamdiin).

Tanssimisen lopettaminen ei voi olla vielä pitkään aikaan ohjelmassa, sillä tulevaisuudensuunnitelmat vaativat toteuttamista. Hän harkitsee itämaisen tanssin festivaalien jäjestämistä Minneapoliksessa, mm. suomalaisten festivaalien esimerkin innoittamana. Toinen suunnitelma, johon kolmisalinen studio 100 hengen studioteattereineen soveltuu, on viikon intensiivikurssi läheltä ja kaukaa tuleville oppilaille, USAlaisittain tanssileiri. Jawaahir-ryhmän markkinointi kiertueelle on työn alla.

Tällä hetkellä Cassandra kaipaa aikaa tehdä oma soolotanssi-ilta, jota jään odottamaan. Mikäli matka paikan päälle katsomaan näytöstä ei onnistu, toivon hartaasti esityksen videointia.

Saara Soikkeli

Yhteystietoja

Cassandra

c/o Jawaahir Dance Company,
1940 Hennepin Avenue,
Minneapolis, MN 55403, USA.
Tel. +1-612-872 6050
Sähköposti: cassandr[at]mtn.org,
Kotisivu: www.jawaahir.org (aukeaa erilliseen ikkunaan)