Tanssikeidas, Itämainen tanssi

Libanon tanssijan silmin

(Soikkeli Saara, 1998: Ishtar 6/98, s. 6 - 8)

Tällä kertaa sukulaiseni olivat hyvästelleet minut vähän tavallista huolellisemmin, olihan sentään televisiosta Libanonissa nähty vuosikausia vain savuavia raunioita. Melkein tärisin jännityksestä aamulla 20.7.1998: olin lähdössä ensimmäistä kertaa Libanoniin yhdessä Sirke Seppäsen kanssa. Libanonissa seuraamme liittyisi Lina Zein.

Heti Beirutiin saavuttuamme todellisuus osoittautui toiseksi: jälleenrakennus on ollut hyvässä vauhdissa jo muutamia vuosia ja kaikkialla minne menimme oli rauhallista ja siistiä. Raunioita sai etsimällä etsiä. Niin, paitsi foinikialaisia, kreikkalaisia, roomalaisia ja keskiaikaisia raunioita - Libanon on vanhaa kulttuurialuetta ja nähtävyydet ovat upeat.

Ensisijaisesti tahdoin tutustua libanonilaiseen tanssiperinteeseen, mutta viikko osoittautui muutenkin onnistuneeksi: Linan sukulaiset ja ilmapiiri valloittivat, Libanonin monivaiheinen historia kiehtoi ja maa tarjosi niin kauneutta kun hyvää ruokaakin.

Itämainen tanssi

Metsästimme Suomeen asti tunnettuja tanssitähtiä koko matkan ajan: Amani, Samara, Nariman... Kiihkeä etsintä ei tuottanut tulosta, vaikka Linan sukulaiset, tuttavat ja matkapuhelin olivat kaikki täydessä työssä. Suuret tähdet eivät esiinny koko ajan Libanonissa. Samara kuulemma esiintyisi Jounieh´ssa Monte Carlo -yökerhossa, mutta vasta elokuussa. Jounieh rannikolla ja Broummana vuorilla ovat ravintoloiden ja yökerhojen keskittymiä, niistä yleisesti ottaen löytää tanssijoita ja laulajia.

Emme jääneet tanssitta, näimme kaksi tanssijatarta Nurshan ja Randalan sekä nelihenkisen dabke-ryhmän esiintyvän Jounieh´n lähellä Nahr el Funuun -ravintolassa pienemmässä salissa. Samassa luonnonkauniissa paikassa järjestetään ulkoilmakonsertteja, joissa laulajat ja koomikot. Broummanassa sijaitsevan sangen hienon Bellevue -hotellin Bazerkan Caféssa esiintyi mainio orkesteri ja Rima Khoury -niminen tanssijatar.

Olin jo videoilta Suomessa tutkiskellut libanonilaisten tanssijoiden tyyliä ja toden totta, havainnot pitivät paikkansa: estradityyliin tuntuu kuuluvan runsaasti erittäin teräviä lantion liikkeitä, paljon pyörimistä, pehmeitä, koristeellisia käsilikkeitä ja syviä taivutuksia sekä melkoinen takakeno lonkanpudotuksia tai lonkan eteenkiertoja tehdessä. Tanssijattaret esiintyvät kaksiosaisessa puvussa, korkokengät jalassa pienehkön orkesterin säestyksellä.

Bazerkan Cafe
Bazerkan Café

Kaikista kolmesta näkemästäni tanssijasta jäi vaisu vaikutelma. Tytöt olivat nuoria , nättejä ja varsin hoikkia, mutta liikevalikoima oli vaatimaton ja tanssi jotenkin hengetöntä. Tuntui että siinäpä tanssitaan enemmän hengen pitimiksi kuin sydämen intohimosta. Ei ihme, sillä yökerhotanssijattaren työ ei ole Libanonissa erityisen arvostettua, joskin kuulemma rahakasta. Poikkeuskin on: kuulin monelta taholta, että Amania arvostetaan hänen tanssinsa korkean taiteellisen tason takia.

Sen sijaan Bazerkan Café -yökerhon paikalliset asiakkaat ilahduttivat mieltä ja silmää. Sekä naiset että miehet tanssivat innokkaasti oivan orkesterin säestyksellä tunnettuja arabimelodioita. Jotkut naisista tanssivat tavattoman viehättävästi ja taitavasti sekä ennen kaikkea sydämellä - käsitykseni Libanonin itämaisesta tanssista oli pelastettu!

Folklore

Dabke, energinen miesten ja naisten rivitanssi, on varsinainen Libanonin kansallistanssi. Sitä tanssitaan niin perhejuhlissa kuin teatterilavoillakin. Ensikosketuksen dabkeen sain Nahr el Funuun -yökerhossa, jossa kahden naisen ja kahden miehen ryhmä esitti vauhdikasta dabkeä. Tanssiin kuului rivissä askeltamista välillä jalkoja tömistäen. Tanssin johtaja on rivin ensimmäisenä ja heiluttaa nenäliinaa kädessään. Välillä miehet ja naiset irroittivat kätensä toisistaan ja liikkuivat toistensa lomitse. Miesten tanssiin kuului myös huikeita hyppyjä ja hauskaa tuntui olevan koko ajan. Kuten myös katsojilla, jotka pian kutsuttiin kaikki jonon jatkoksi.

Caracalla-ryhmä on ehkä Libanonin kuuluisin folkloristinen tanssiteatteri, joka on myös esiintynyt laajasti Libanonin ulkopuolella. Onnistuimme saamaan liput esitykseen Ivoire-teatterissa Sin el Filin kaupunginosassa. Esityksen teemana oli arabien yhtenäisyys ja toisaalta yhtenäisyyttä hajoittavat ristiriidat historiallisessa Andalusiassa, josta vedettiin parallelli myös Nyky-Libanoniin: “Andalusia, the Lost Glory”. Caracalla-ryhmä on Abdel-Halim Caracallan perustama ja käyttää tuotannoissaan varta vasten heille sävellettyä arabimusiikkia sekä esityksien innoituksena arbimaiden kansanperinnettä

Ryhmä esitti toden totta tanssiteatteria: tiheästi vaihtuvat tanssikohtaukset kuljettivat melkoisen monimutkaista juonta henkeäsalpaavalla vauhdilla eteenpäin. Ryhmä on tanssitaidoiltaan ja näyttämöllesovituksiltaan täysin ammattimainen ja siinä mielessä nautittavaa katsottavaa. Yllätyin kuitenkin siitä, kuinka paljon ryhmä tukeutui länsimaiseen tanssitekniikkaan, erityisesti klassiseen balettiin ja jonkin verran moderniin tanssiin. Edes naisten tanssissa ei näkynyt itämaisen tanssin voimakas ja hallittu keskivartalotyöskentely saati lähellä maata pysyttelevä painopiste ja pienimuotoinen tilassa liikkuminen. Vasta lopun dabkeosuudessa päästiin kunnolla hyödyntämään Libanonin omaa tanssiliikekieltä ja tunnelma oli jälleen katossa - yleisö kannusti ja taputti entistä enemmän eivätkä takanamme istuvat herrat millään meinanneet pysyä nahoissaan saati istuimillaan.

Opettajia etsimässä

Koko beirutinoleskelumme ajan etsimme tanssinopettajia, vain kohtuullisella menestyksellä. Kuulimme huhuja Georgette Djebarasta, jolta monet esiintyvät tanssijat olivat saaneet oppia. Kiihkeän etsimisen ja asiaan paneutuvan autonkuljettajan avulla löysimmekin Jounieh´sta Ecole de Ballet Libanais´n, joka oli juuri silloin suljettu. Kaiken kukkuraksi kävi ilmi, että Georgette Djebara on baletin opettaja, joka on antanut itämaisen tanssin esittäjille opetusta juuri balettitekniikassa. Kuitenkin koulussa saattavat alkaa itämaisen tanssin tunnit syksyllä, asia jäi vähän avoimeksi. Testaamatta jäi myöskin Helene Cremona, jonka tunnit maksoivat huikeat 100 USD.

Itämaisella tanssilla on tällä hetkellä nostetta Libanonissa: kuntoklubit ovat alkaneet palkata alan opettajia. Löysimme vihdoin Verdunin hienostokaupunginosasta Heliopolis-kuntoklubilta Fadian, joka opettaa siellä itämaista tanssia kaksi kertaa viikossa. Näimme vilauksen hänen tunnistaan, jolla oli libanonilaisia keskiluokkaisia naisia, ei mitään tanssitähtösiä.

Iloksemme saimme Fadialta, opettamiseen siirtyneeltä entiseltä ammattitanssijattarelta, saman tien yksityistunnin (15 USD). Fadia pisti oitis merkille, että tanssityylimme oli egyptiläisvaikutteista, joten paneuduimme libanonilaisen tyylin saloihin. Kävimme läpi rintakehän heittoja ja pudotuksia sekä sulokasta käsityöskentelyä. Oleellinen osa libanonilaista tyyliä ovat Fadian mukaan lattialla suoritettavat liikkeet, joihin usein yhdistetään käsityöskentely.

Fadia korosti tanssin perusasentoa: voimakas koonto alavatsassa ja pakarat erittäin pinkeinä, joka suoristaa lantioselän notkon kokonaan. Hämmentävästi opettajamme ei koko ajan itse pysynyt tässä hieman kankeassa asennossa, vaan osa liikkeistä tehtiin kelpo notkoselän kera. Toinen hänen painottamansa asia oli reilu niiaus polvissa, jonka olinkin ehtinyt huomioimaan myös esiintyvillä tanssijoilla

Fadia oli innokas opettaja, joka hallitsee arabian ja ranskan lisäksi myös jonkin verran englantia ja vastaa mielellään kysymyksiin. Hänen balettitreenauksensa näkyy esimerkiksi hallituissa ympärimenoissa. Kuitenkin silloin tällöin jouduimme tilanteeseen, jossa hän vaati yhtä ja näytti toista. Kyse oli ehkä vasta hiljattain opettajksi siirtyneet Fadian opetuskokemuksen puutteesta. Fadia antaa Heliopolis-klubin tuntien lisäksi yksityistunteja halukkaille.

Hääjuhla Suurissa

Matkan huipennus oli Linan serkun hääjuhla Etelä-Libanonissa, Tyroksen kaupungissa, jonka nimi on arabiaksi Suur. Päivän meriuinnin ja nähtävyyksien katselun jälkeen menimme yhdeksältä illalla juhlahuoneistoon, jossa hääparin vanhemmat ottivat meidät vastaan. Sulhasen isä, joka on harras muslimi, ei paikallisen tavan mukaan kätellyt ollenkaan naisvieraita, vaan tervehdimme asettamalla oikean käden sydämen päälle. Hääväestä noin puolet naisista oli huivipäisiä, mikä kertoo uskonnollisesta vakaumuksesta - mutta ei myöhemmin illalla suinkaan estänyt kaikkia huivikkaita tanssimasta iloisesti keskilattialla.

Häissä sekoittuivat mielenkiintoisella tavalla arabialaiset ja länsimaiset tavat. Hääpari saapui vihkiseremoniasta juhlapaikalle zaffarytmin sekaisen tutun länsimaisen häämarssin säestyksellä ja asettui kunniapaikalle salin päähän. Pian seurasivatkin “häävalssit”: nuoripari tanssi yhdessä ranskankielisen iskelmän säestyksellä ja sukulaiset liittyivät tanssiin toisen, englanninkielisen, iskelmän ajaksi. Ja sitten repesi: juhlakansa tanssi sydämensä kyllyydestä ranskan- ja arabiankielisiä iskelmiä, sambaa ja tietenkin dabkeä pitkässä rivissä.

Tanssiminen olikin häiden pääasiallinen huvi, notkuvan illallispöydän nauttimisen lisäksi. Etelä-Libanonissa ei ole tapana palkata juhliin tanssijatarta (ilmeisesti uskonnollisista syistä), jotka vielä kaiken lisäksi ovat järjettömän kalliita. Paikalla ei myöskään ollut orkesteria, vaan tanssimme nauhamusiikin säestyksellä. Koko tilaisuus videoitiin useamman kameramiehen voimin ja kuvauksen ohjaaja organisoi vieläpä paikalla olevat nuoret naiset jonkinlaiseen tanssispektaakkeliin, jossa meillä oli rekvisiittana jos jonkinlaista fetsiä ja päivänvarjoa sekä eläviä valkoisia kyyhkysiä. Kyselin paikalliselta tämän mieenkiintoisen tavan taustoja. Niitä ei kuulemma ollut. Näyttääpähän vain oikein mukavalta häävideolla.

Juhlat loppuivat yhteiseen valokuvaussessioon puolen yön aikoihin, jossa vaiheessa Sirke ja Lina esittivät jäähyväisiksi zillidueton, johon kuului myös osuus zaffarytmiä. Paikalla oleva väki oli haltioissaan! Hääpari lähetetiin matkaan pienessä kulkueessa jälleen zaffarytmin ja kimeiden huutojen raikuessa, meidän Suomesta tulleiden vieraiden tanssiessa kulkueen edellä

Matkalle?

Oman kokemukseni perusteella voin suositella Libanonia matkakohteena. Matkamme oli onnistunut ja täynnä elämyksiä, vaikka emme päässeet suurten tähtien oppiin tai näytöksiin. Dabke ja tavallisten libanonilaisnaisten kaunis tanssi tarjosivat tanssillista elämyksiä.

Libanon on “helppo” matkakohde länsimaiselle vierailijalle: ranskaa ja englantia puhutaan yleisesti, ranskaa enemmän. (Arabian, ranskan ja englannin suloisesta sekamelskasta kertoo yleinen tapa pyytää laskua ravintolassa: “Maître, el hseeb, please!”.) Valuuttana toimi Libanonin punnan ohella USA:n dollari, joten Suomessa vaihdettuja dollareita ei tarvinnut erikseen vaihtaa Libanonissa. Toisaalta kaikki ei toiminut, jostain syystä matkashekkejä oli mahdotonta saada vaihdetuksi Beirutissa, mutta Visaa ja MasterCardia taas voi vinguttaa yleisesti. Soneran kännykkälittymä muuten toimii Libanonissa! Sen sijaan liikenne ei aina, ruuhkat saattoivat olla hirviömäisiä.

Kulttuurinharrastajalle riittää erilaisia festivaaleja, tunnetuimpana jokakesäiset Baalbekin kansainväliset festivaalit heinäkuun lopusta elokuun loppuun. Tänä kesänä musiikkifestivaaleilla esiintyivät mm. Feiruz, Nina Simone ja Stuttgartin radion sinfoniaorkesteri. Konsertit pidetään taivasalla Baalbekin temppelin raunioissa henkeäsalpaavassa historiallisessa ympäristössä.

Shoppailija kukoistaa Beirutissa ja esimerkiksi designer-vaatteita löytyy Verdunin kaupunginosasta runsaat valikoimat, runsaalla hinnalla. Keskustan Rue Hamran varrelta löysimme runsaasti melko edullisia vaatekauppoja ja sattuipa sivukadulta paljettiliikekin eteen. Mar Eljas -kadun nappikaupasta nimeltään Chic Bouton hamstrasimme ihania muovijalokiviä kilokaupalla. Useista kirjakaupoista löytyy runsaat ranskan- ja englanninkieliset valikoimat. Paljon mainostettu musiikkiliike Emile sijaitsee myös keskustassa, sinne emme valitettavasti ehtineet, mutta sen pitäisi löytyä kyselemällä. Musiikkiostoksemme teimme pikkupuodissa. Ainoastaan tanssipukupuoli jäi tyystin tutkimatta.

Lina, Saara ja Sirke
Arabialaisen ruuan ystävät: Lina, Saara ja Sirke

Libanon on arabialaisen ruuan ystävän taivas: tuoreita, korkealaatuisia vihanneksia, kalaa, hedelmiä, herkullista kanaa ja lihaa... Libanonilaiset ottavat usein palan painikkeeksi anisviinaa nimertään arrakki. Sitä nautitaan veden kanssa ja kohtuullisissa määrin. Palasin Suomeen tyytyväisenä, auringonpolttamana ja tukevoituneena.

Muuten - kätevä tapa päästä Beirutiin on ottaa jonkun lomamatkajärjestäjän lento Kyprokselle Larnakaan ja sieltä lento Beirutiin. Jouduimme tekemään tämän, koska muita lentoja ei löytynyt ja jatkolennon odottelu Larnacassa uimarannalla osoittautui mukavaksi.

Saara Soikkeli

Yhteystietoja

Bazerkan Cafe

Bellevue Palace Hotel, Broummana
tel: 04-963 007/9
04-960 686/257
cell: 03-344 220/1
fax: 04-963 022
e-mail: BellevuePalce[at]inco.com.lb

Nahr el Funuun

Nahr el Kalb valley
tel: 09-216 830
09-216 831
sisätilojen pienessä ravintolassa sisäänpääsy 10 USD,
illallinen 30 USD

Carlucci

Jouhieh
tel: 04-963 700
04-963 087

Muita yökerhoja, joissa kuulemma tasokasta tanssia

- Monte Carlo (Jounieh)
- Carte Blanche (Broummana)

Fadia

Heliopolis Health Club: ma & pe 12.45 - 13.45/15 USD
tel: 03-323 276 kotiin, yksityistunti n. 30 USD

Salim Sinno Stores/Chic Bouton

Mar Eljas -katu
03-205 710