Tanssikeidas, Itämainen tanssi

Tanssija kuvittaa musiikin

kokemuksia muusikon ja tanssija yhteistyöstä

(Soikkeli Saara, 2001: Afsana no 13 talvi 2000/2001, s. 5-7)

"Näen tanssijat siltana joka auttaa musiikkiamme tulemaan kuulluksi" sanoo Georges Lammam, erään USAn johtavan arabimusiikin orkesterin johtaja ja sooloviulisti. Tutustuin Georges Lammamiin, hänen veljeensä Eliakseen ja muihin Georges Lammam Orchestran jäseniin Minneapoliksessa heinäkuussa 2000 vieraillessani tanssisolistina Cassandran tuottamassa tanssinäytöksessä Dreams.

Georges Lammam Orchestra

Georges Lammam muutti Libanonista USAan 1987. Siitä lähtien hän on toiminut San Franciscossa arabimusiikin parissa viulistina, laulajana, orkesterinjohtajana, opettajana ja tuottajana. Hänen ammattimuusikon uransa alkoi jo 15-vuotiaana Arabiemiraateissa, jossa hän Libanonin lisäksi on opiskellut musiikkia. Hänet tunnetaan erinomaisena viulistina ja laulajana, jota sekä arabiyleisö että itämaisen tanssin harrastajat ja ammattilaiset arvostavat USAn laajuisesti. Häneltä on levyttänyt viisi CD:tä arabimusiikkia ja kiertelee laajasti koko maassa konsertoimassa.

Georgesin veli Elias Lammam tuli USAan 1999. Sitä ennen hän toimi Dubaissa ja Libanonissa hanuristina, säveltäjänä ja orkesterin johtajana. Elias on arvostettu taiteilija, joka on esiintynyt mm. Rageb Alamen ja George Wasoufin orkesterien hanurisolistina. Hänellä on myöskin säestänyt libanonilaisia tanssijoita, mm. Amania ja Samaraa.

Georges ja Elias työskentelevät useimmiten veljensä, tablansoittaja Tony Lammamin kanssa. Tällä kertaa Minneapoliksessa orkesterin rumpalina oli toinen loistava libanonilaisssyntyinen ammattimuusikko, Souhail Kaspar. Orkesterin kanuuninsoittaja, sympaattinen Fouad Marzouk, on egyptiläissyntyinen muusikko, joka nykyään opettaa ja esiintyy San Franciscon ympäristössä. Orkesterin toinen rumpali, Nicole LeCorgne, on syntyisin amerikkalainen.

Minneapoliksessa on myös omia arabimusiikin taitajia: rumpali Tim O´Keefe, basisti David Burke ja egyptiläissyntyinen viulisti Salah Abdel Fattah vahvistivat orkesterin kokoonpanoa Minneapoliksessa. Orkesteri muodosti erittäin taidokkaan ja tasopainoisen kokonaisuuden, jota oli ilo kuunnella. Tanssijalle erityinen ilo oli heidän joustavuutensa ja kokemuksensa itämaisen tanssin säestäjinä.

Työskentely tanssijan kanssa

George ja Elias Lammam, kuten muutkin orkesterin jäsenet, työskentelevät USAssa paljon tanssijoiden kanssa. Tanssijoiden säestäminen tavoittaa arabimusiikille uusia kuulijoita, joista useat myös kiinnostuvat musiikista sen oman kauneuden takia. "Tanssijat maalaavat kuvan musiikista" sanoo Georges.

Georges ei muutenkaa kaihda yhteistyötä tanssijoiden kanssa. Hänen tuotantoyhtiönsä Amorfia Produktions, paitsi tuottaa CD-levyjä, tuo myös tanssin opettajia ja tanssiesiintyjiä San Franciscoon.

Eliaksen mielestä musiikin esittäminen sinänsä on samanlaista, säestettiinpä tanssijaa tai ei. Omasta tanssijan kokemuksestani voin kertoa, että kun tanssija tulee mukaan kuvioihin, vaaditaan orkesterin jäseniltä musiikillisen pätevyyden lisäksi neuvottelu- ja kuuntelutaitoa, sillä myös tanssijalla on perusteltuja toiveita musiikin esittämisestä.

Sekä Georges että Elias Lammam kiertelevät eri puolilla USAa konsertoimassa, sekä tanssijoiden kanssa että ilman. He pyrkivät sisällyttämään aina arabimusiikin klassikkokappaleita ohjelmistoonsa, silloinkin kun säestävät tanssijaa. Veljekset ovatkin aktiivisia yleisön kouluttajia. He, paitsi soittavat ja opettavat arabimusiikkia, myös luennoivat siitä. Kuuntelin Dreams-näytöksen yhteydessä järjestetyn erinomaisen luennon, jossa Georges Lammam kertoi kiinnostuneelle yleisölle orkesterin soittimista, arabimusiikin erityispiirteistä ja Um Kalsumista. Virinneestä keskustelusta päätellen aihe selvästi kiinnosti tanssiyleisöä.

Yllätyksiä ja improvisaatiota

Esiintyminen orkesterin kanssa oli minulle jännittävä kokemus. Vaikka olen ennenkin Suomessa ja Egyptissä tanssinut elävän musiikin säestyksellä, tällä kertaa kyseessä oli kahdeksan teatteriesiintymisen sarja, siis mittavin esiintymiseni orkesterin kanssa.

Olin aiemmin sopinut Cassandran kanssa esiintymismusiikkini: Layali Zaman ja Andah Aleik. Layali Zaman oli minulle ennenestään tuttu, mutta orkesteri aloitti kappaleen harjoittelemisen vasta vähän ennen esitystä. Andah Aleik oli minulle tuttu lyhyempänä instrumentaaliversiona. Orkesterin ohjelmistossa oli pidempi versio tästä Wardan laulun alkusoitosta.

Harjoitteluaikaa orkesterin kanssa oli todella vähän: kahdet harjoitukset teatterissa. Suomessa harjoittelin CD:n ja kasetin varassa, valitettavasti eri orkesterien soittamina versioina. Aikaisemman kokemukseni orkesterin kanssa työskentelystä olivat osoittaneet, että ilman kunnollisia harjoituksia tanssija voi varautua sangen improvisatoriseen työskentelyyn. Aina eivät edes harjoituksissa sovitut asiat ole esiintymistilaisuuksissa pitäneet paikkansa…

Andah Aleik olikin yllätys: orkesterin instrumentit olivat osin erilaiset kuin harjoitteluversiossani, josta olin kappaletta opiskellut. Tämä aiheutti tietenkin muutoksia tanssin luonteeseen, itse asiassa varsin suuria tunnelman muutoksia. Myös tempo oli kohdakkoin erilainen. Vasta muutaman esityksen jälkeen totuin uuteen orkestraatioon. Siihen mennessä olinkin tehnyt rivakoita muutoksia itse tanssiin ja tanssiliikkeisiin, pienet muutokset jatkuivat aivan esityssarjan loppuun asti.

Layli Zaman, ennestään orkesterille tuntematon kappale, oli hyvin pian orkesterin ja minun hallussa. Instrumenttivaihdoksista huolimatta kappaleen tunnelma ja tempot olivat säilyneet niin, että minun oli helppo tanssia koreografiaani ja halutessani muunnella tanssia. Rumpusoolo oli ainoa täysin uusi osa. Se olikin ollut etukäteen jännityksen aihe minulle, enhän tuntenut säestäjääni ollenkaan.

Yhä pidempi rumpusoolo

Rumpali Souhail Kaspar oli tavattoman ammattimainen tanssin säestäjä. Aloitimme aina samana pysyneistä ensimmäisistä kolmesta-neljästä tahdista ja sitten alkoi improvisaatio-osuus. Tutustuimme toistemme tyyliin kahdeksan esityskerran aikana niin, että rumpusoolo-osuus piteni ilta illalta. Oma varmuuteni lisääntyi ja hyvin pian uskalsin heittäytyä musiikin vietäväksi. Tunne oli todella mahtava, rumpusoolo pysyi aina kasassa ja yhteistyömme toimi loppuun asti ilman mitään etukäteen sovittua rakennetta. Jopa lopetus - yhteistyön astetta todella testaava vaihe - osui aina yksiin.

Muusikot ovat, samoin kuin tanssijatkin, eri iltoina erilaisissa tunnelmissa. Niinpä joinain iltoina yhteistyö sujui kuin unelma ja tunnelma nousi kattoon. Muutamana iltana jotain jäi puuttumaan: tempo laahasi tai kaahasi, musiikkiin sujahti yllätyksellinen toisto, solistimuusikko ei ollut parhaimmillaan. Puutteet olivat niin pieniä, että yleisö sitä tuskin huomasi, mutta tanssija pisti kyllä yllätykset merkille.

Usean esityskerran kuluessa kokonaisuus kuitenkin sulautui yhä harmonisemmaksi. Usea esityskerta auttoi myös ymmärtämään, että yhden kerran puutteet korjataan seuraavalla kerralla, sillä ammattimuusikot tahtovat tehdä parhaansa. Samahan koskee myös tanssijoita: joka kerta ei olla samanlaisissa tunnelmissa, mutta aina pyritään parhaaseen mahdolliseen suoritukseen.

Ammattilaisten työskentelyä

Seurasin orkesterin, Cassandran ja tanssiryhmä Jawaahirin työskentelyä koko näytössarjan ajan. Erityinen ilon aihe oli seurata Cassandran ja orkesterin yhteistyötä. Cassandran esitti pitkän, haikeatunnelmaisen huivi-improvisaation Georges Lammamin viuluimprovisaatioon. Esitys oli joka ilta erilainen, mutta aina yhtä kaunis ja koskettava.

Toiseen Cassandran esitykseen sisältyi niinikään improvisaatio-osuus kanuunisti Fouad Marzoukin kanssa. Tunnelman muutokset ilta illalta olivat kiehtovia: välillä heidän yhteistyönsä oli leikkisää, välillä vakavatunnelmaista, joskus tulista, silloin tällöin lempeää.

Oli hyvin kiehtovaa seurata hankalimmaksi osoittautuneen kappaleen, ryhmätanssin säestyksenä olleen egyptiläisen kansansävelmän, kehitystä onnistuneeksi esitykseksi. Vaikka orkesterin (ja näinollen myös tanssijoiden) työskentely oli alussa vielä hapuilevaa, Cassandran ohjeet sekä orkesterille että tanssijoille saivat esityksen tiivistymään todella nautittavaksi finaaliksi.

Muusikkojen ammattimaiseuuden huomasi muiden muassa siitä, että heillä oli hyvä harjoituskuri, he työskentelivät kovasti parhaan mahdollisen esityksen eteen. He olivat myöskin tarpeeksi ammattimaisia asettaakseen taiteilijaegonsa sivuun, kun tanssija antoi aiheellisia ohjeita. Niinpä Cassandra, näytöksen tuottaja ja taiteellinen johtaja, opasti myös orkesteria silloin kun kyse oli yhteistyöstä tanssijoiden kanssa. Cassandra toimi myös orkesterin jäsenenä soittaen sormisymbaaleja.

Oppimiskokemus

Olin itse hyvin tyytyväinen, että tanssijan mielipidettä kysyttiin ja kuunneltiin. Vaikka alussa kärsin pienoisesta kainoudesta ammattimuusikkojen opastamisessa, opin pian ilmaisemaan toiveeni musiikin suhteen. Huomasin myös, että kaikki aikaisemmat arabimusiikin teoreettiset opinnot tulivat todella tarpeeseen: täytyy vähintään osata rytmien ja soitinten nimet, jotta voi keskustella muusikkojen kanssa. Tosin melodian hyräilykin oli ahkerasti käytössä kommunikaation keinona.

Yhteisymmärryksen tiivistyessä tunsin olevani osa orkesterin yhteistyötä. Loistavat muusikot antoivat varmuutta tanssia täysillä. Elävän musiikin yllätyksellisyys ja hetkellisyys ei enää hermostuttanut, vaan nimenomaan se antoi lisää energiaa esiintymiseen. Parhaimmat hetket koin silloin, kun musiikki kantoi ja tanssi virtasi: tanssiminen oli silkkaa iloa, jossa ei ollut häivähdystäkään suunnittelusta ja teoriasta, vaan pelkkää läsnäoloa ja vuorovaikutusta muusikoiden ja yleisön kanssa juuri sillä hetkellä.

Saara Soikkeli

Artikkeli pohjautuu Georges ja Elias Lammamin haastatteluun 19.7.2000 Minneapoliksessa, USAssa, sekä omiin tanssikokemuksiin.

Saara Soikkeli on helsinkiläinen itämaisen tanssin opettaja Tanssikeidas-studiossa, jonka hän perusti 1995 yhdessä Sirke Seppäsen kanssa. Hän on esiintynyt runsaasti solistina ja mm. Masrahin tanssiryhmän jäsenenä useissa produktioissa.

Yhteystietoja

Georges Lammam, Amorfia Productions

71 Hartford Street, San Francisco, CA 94114-2013, USA.
Tel. +1-415-431 0768
Sähköposti: amorfia[at]sirius.com

Cassandra

c/o Jawaahir Dance Company
1940 Hennepin Avenue, Minneapolis, MN 55403, USA.
Tel. +1-612-872 6050
Sähköposti: cassandr[at]mtn.org
Kotisivu: www.jawaahir.org (aukeaa erilliseen ikkunaan)